Haaveilin pitkään, että saisin kaikki ystäväni joskus saman pöydän ääreen ja viime viikonloppuna tuo unelma (melkein) toteutui! Sanon melkein, koska ihan kaikki eivät toki päässeet paikalle, kun oli hiihtolomaviikkokin, mutta yksitoista meitä ihanaa naista oli saman katon alla.
Tämän ikäisten naisten ilta rakentuu aika lailla ruuan ja juttelun ympärille, unohtamatta kuoharia. Olin tehnyt espanjalaisia tapaksia, joita nautiskeltiin hartaudella, samalla kertoilin, kuinka olen keneenkin naiseen tutustunut. Jälkkärikahvin kanssa herkuteltiin ystäväni itse leipomilla macaronseilla, jotka sulivat suuhun.
Mukana illassa oli ystäviä ihan lapsuudesta ja nuoruudesta saakka sekä myös uudempia tuttavuuksia aikuisiältä, jokainen heistä omalla tavallaan todella merkityksellinen ja tärkeä. Olen viime aikoina miettinyt ystävyyttä paljon ja arvostan sitä nyt enemmän kuin koskaan ennen. Yhdestäkään heistä en halua luopua, vaan pidän kynsin hampain näistä upeista tyypeistä kiinni.
Hymyssä suin muistelen tuota iltaa vielä pitkään, kiitos ihanaiset!
Ja hei, se olisi maaliskuu! Ensimmäinen kevätkuukausi, hurraa!
