Viisi tuhisijaa näki päivänvalon toissapäivänä keskiviikkona. Synnytys käynnistyi jo iltapäivällä ja oli kunnialla ohi reilussa kahdessa tunnissa. Urhoollisesti pieni Hely ponnisteli kolme komeaa poikaa ja kaksi suloista tyttöä. Myöhään illalla kävimme vielä päivystävällä eläinlääkärillä varmistumassa, että kohtu on tyhjä, kun supistuksia tuli edelleen ja olimme tuntevinamme vielä yhden pennun masussa. Onneksi kaikki oli kunnossa ja lapsiluku jäi viiteen, kuusi olisi ollutkin ehkä emolle vähän liikaa.

Noita tuhisijoita voisi vain katsella tuntitolkulla ja tuota äitikoiran ihailtavaa käytöstä. Hely on niin omistautunut pennuilleen, että välillä ihan itkettää, kun katselee sen hellää hoivaamista. Tässä vaiheessahan pennut eivät edes liiemmin koiraa muistuta, pikemminkin marsua, kuten kuvista näette. Ja päivärytmiin ei kuulu muuta kuin syöminen ja nukkuminen. Kehitys on kuitenkin vauhdikasta ja jo muutaman viikon päästä nuo mönkijät saavat jalat alleen ja sitten se onkin reipasta menoa ja meininkiä.

Varmasti tulen näistä söpöläisistä postaamaan tänne vielä lisääkin, eli anteeksi siis etukäteen, asian (sisustuksen) vierestä mennään, mutta eihän näitä nyt malta olla teille esittelemättä, heh! Tähän loppuun on vielä laitettava ystäväni lähettämä ihana runo, joka sai tuossa pentulaatikon reunalla silmät kostumaan:

”Koira tulee illalla kotiin.

Kun se kiertyy paikalleen ja nukahtaa,

alkaa sen sydänlämpö levitä huoneisiin.”

 Risto Rasa

Takaisin ylös