Vielä kertaalleen viihdytän teitä pentukuvilla! Viikonloppuna ulkoiltiin koko porukalla kauniissa syyssäässä ja samalla yritettiin ikuistaa parhaamme mukaan pikkuisia kuviin. Todettakoon taas, että näitä vauhtiveikkoja on todella hankalaa kuvata!
Ihania veijareita ovat kaikki viisi, olen niihin todella kiintynyt. Jokaisella on jo havaittavissa omia persoonallisia ominaispiirteitä ja kaikki mussukat ovat todella sosiaalisia ja niin ihmisrakkaita. Siksipä nyt koittaakin haikea luopumisen aika, sillä huomenna olisi aika päästää ensimmäinen näistä maailmalle… Sunnuntaina sitten lentävät pesästä ne viimeisetkin, niisk.
Kaikille on löytynyt onneksi todella ihanat ja rakastavat kodit, joten sen puoleen voin olla tyytyväisin mielin. En kuitenkaan olisi uskonut, kuinka kahdeksassa viikossa näihin voikaan näin hirvittävästi kiintyä. Ja sitten taas toisaalta tunnen myös helpotusta, että jää aikaa kaikkeen muuhunkin elämään, pentuja paimentaessa on nimittäin mennyt ihan kaikki vapaa-ajat. Ja aikaa jää myös äippä-Helylle enemmän, luvassa on ainakin pitkiä syksyisiä lenkkejä ja kunnon trimmaus ja pesu tuolle pörröpäälle.
Älkää siis ihmetelkö, jos näette minut tällä viikolla punoittavin silmin, syy löytyy luopumisen tuskasta.
