No niin, ei muuta kuin härkää sarvista! Jo ennen lomaani lupasin tarttua Valkoinen Puutalokoti blogin Ilonan antamaan haasteeseen paljastaa 11 asiaa elämästäni. Tässäpä siis paljastelua, olkaa hyvät:
1. Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla?
Hmmm… Positiivinen, ahkera, herkkä.
2. Oletko maaseudun vai kaupungin lapsi?
Oikeastaan molempia… Asuin lapsuuteni pikkukaupungin turvallisessa taajamassa, mutta kesät sain kirmata lehmien seassa kesäpaikallamme. Itse asiassa viihdyin lehmien laitumella niin hyvin, että eräänä kesäpäivänä lehmät päättivät lähteä seuraamaan minua ja kun tulimme kauppareissulta mökkipihaan, temmelsi kasvimaalla ja kukkapenkeissä parisenkymmentä sarvipäätä meitä vastaanottamassa, heh! Äiti ei oikein ilahtunut.
3. Asutko juuri siellä, missä haluat asua?
Tämä asuinpaikka sopii tämän hetkiseen tilanteeseemme, olemme oikeastaan melkein maalla, mutta kuitenkin vireässä taajamassa ison kaupungin kyljessä. Täällä on lapsen turvallista kasvaa. Henkireikäni on myös meidän oma rakas kesäpaikkamme järven rannalla maaseudun rauhassa, jossa vietetään kesät yleensä tiiviisti. Ihanaa, että saan itse tarjota lapselle jotain sellaista, josta itsekin pienenä tyttönä nautin (katso edellinen kysymys).
4. Järki, tunteet vai molemmat?
Jossain määrin molemmat, mutta sanotaanko, että enemmän olen kuitenkin tunneihminen, joten prosentit voisi olla 70-30%.
5. Rohkein tekosi?
Kyllä varmasti tämä yrittäjäksi ryhtyminen. Joskus nuorempana ajattelin, että minä en ole lainkaan yrittäjähenkinen, mutta olen saanut huomata, että yrittäjyys sopii minulle ja luonteelleni vallan mainiosti.
6. Mitä haluaisit muistella vanhainkodin kiikkustuolissa?
Arjen pieniä asioita… Yhteisiä onnenhetkiä oman perheen, läheisten ja ystävien kanssa. Toivoisin, että voisin katsoa hyvillä mielin menneeseen, että olen ollut arjessa läsnä läheisilleni. Niin ja ehkäpä en toivoisi päätyväni ollenkaan vanhainkotiin… Haluaisin vanheta hyvissä voimissa omassa kodissani rakkaimpieni kanssa.
7. Mistä haluaisit sinut muistettavan?
Tässäkin viittaan edelliseen kysymykseen. En niinkään ajattele, että minut muistettaisiin töideni kautta, vaan siitä, millainen olen ihmisenä ollut läheisille ja ystäville.
8. Kuka on elämäsi tärkein ihminen?
Lapseni. Ei tähän voi äitinä muuta vastata. Äidin rakkaus omaa lastaan kohtaan on jotain järisyttävää, sellaista en tiennyt olevan olemassakaan ennen kuin sain ainokaiseni. Syvää rakkautta koen myös miestäni kohtaan, joka on toki kovin erilaista kuin äidinrakkaus.
9. Mitä arvostat elämässäsi?
Ehkä klisee, mutta omaa ja läheisteni terveyttä. Kun sain lapseni, synnytyksessä kaikki ei sujunutkaan käsikirjoituksen mukaan ja olin todella sairas viikkokausia… Se pisti miettimään elämän rajallisuutta. Silloin koin syntymän ihmeen, mutta myös kuolema käväisi ihan lähellä.
10. Miten tykkäät rentoutua?
Parasta terapiaa minulle on luonnossa liikkuminen yhdessä Hely koirani kanssa, siellä unohtuvat työasiat ja murheet. Toisaalta tykkään tehdä pesän sohvan nurkkaan, mutustaa suklaata ja tuijotella takkatulta. Myös viikonlopun aamupäivähetket (mieheni tekemä) höyryävä cappucino kädessä on arjen luxusta.
11. Mitä sinun jouluusi kuuluu ehdottomasti!
Olen jouluihminen henkeen ja vereen! Meidän joulu toistaa samoja perinteitä vuodesta toiseen… Aattoa vietämme minun vanhempieni luona, jonne myös siskoni aina Joensuusta ajelee. Joulupäivänä kokoonnumme mieheni suvun kanssa yhteen, yleensä meille. Tykkään koristella kotia jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä, näin joulun aika tuntuu pidemmälle. Hyvä ruoka, herkut, joulupaketit, haudalla käynti ja kynttilät ovat osa meidän joulua. Ja ilokseni olen huomannut, että pojastani on kasvanut ihan samanlainen jouluhullu kuin minustakin!
Nyt pitäisi sitten haastaa tähän mukaan muita… Taidan jättää tällä kertaa nimeämättä ketään erikseen, mutta haastan mukaan kaikki kollegani (sisustussuunnittelijat), jotka tälle sivulle eksyvät lueskelemaan!
Ihanaa loppuviikkoa!
Ps. Kun postaus oli näin henkilökohtainen, rohkaistuin laittamaan omat kuvanikin postaukseen. Kuvat on ottanut Mari Mansikkamäki/Studio Mansikkamäki.
