Nyt työtilanteeni on sellainen, että on pakko opetella sanomaan se yksi pieni sana: EI! Olen ollut siinä aina tosi huono ja varsinkin, kun on kyseessä vanhat tutut, ihanat asiakkaani, haluan auttaa heitä aina sisustuspulmissa vaikkakin se tietää minulle aikataulujen kiristämistä. Nyt on kuitenkin kesälomaan asti (ja vähän ylikin) kalenteri niin täyteen tuupattu, että valitettavasti en voi enää tässä kevään aikana suunnitteluapua antaa.
Tämä tilanne on tietysti minun kannaltani todella positiivinen ja olen kyllä kovin otettu siitä, että useat asiakkaat haluavat sisustussuunnittelijaksi juuri minut ja ovat valmiita vaikka sitten odottamaan. Eli tarjouskäyntejä teen kevään aikana ihan normaalisti ja otan töitä jonoon tuonne loppukesälle. Myös jokunen sisustuneuvontakäynti kalenteriini mahtunee (etusijalla tässäkin vanhat asiakkaat).
Eilen lenkillä mietin, kuinka aikataulutan kevään työni järkevästi ja tulin siihen tulokseen, että venytän jokaista päivää tunnin molemmista päistä. Viikonloppuisin teen töitä vain pakon edessä, mutta näyttää siltä, että esimerkiksi tänään ja huomenna istun nenä kiinni ruudussa parisen tuntia kumpaisenakin päivänä.
Onneksi rakastan työtäni ja keväinen aurinko antaa ihmeellisen paljon energiaa, samoin kuin liikunta, perhe ja ystävät!
Ps. En ole viime aikoina juuri ehtinyt myöskään valmiita kohteitani kuvaamaan, mutta ylhäällä joitain otoksia eräiden ihanien asiakkaideni vasta valmistuneesta kodista.