




Ystävänpäivän kunniaksi vähän sokerisia mietteitä. Tuossa taannoin kerroin sokerilakostani ja nyt ajattelin palata samaan aiheeseen. Eli skippaa postaus kylmän viileästi ohi, jos odottelit sisustusaihetta.
Alkuun pidin lakkoa yllä tosi tiukasti, enkä sortunut herkkuihin. Mutta Pariisin messureissulla sitten vähän lipsahdin, enkä voinut vastustaa lumoavan herkullisia macaronseja kuohuviinilasillisen kyytipoikana.
Reissun jälkeen olen jatkanut sokerittomuutta siten, että sallin itselleni viikossa yhden herkkuhetken, yleensä se sattuu perjantai-illalle. Noh, tänään mieheni paistoi aamupalalle ystävänpäivän kunniaksi vohveleita ja täytyy tunnustaa, että pari sydäntä herkuttelin mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Olisihan se ollut töykeää kieltäytyä, kun toinen oli nähnyt niin paljon vaivaa, hih!
Mutta muutama sana lakon vaikutuksista… Alun perinkään en aloittanut lakkoa laihdutusmielessä, vaan toivoin, ettei sokerihimo hallitsisi elämääni. Ilokseni huomasin, että sokerikoukusta pääsee yllättävän nopeasti eroon, minun kohdalla mielihalut loppuivat noin parissa viikossa. Toki luulen, että yhtä nopeasti ne myös palaavat, kun taas aloittaa mussuttamisen.
Toinen todella positiivinen juttu on ihon kunto. Olen aina kärsinyt epäpuhtauksista enemmän tai vähemmän ja nyt huomaan, että syyllinen on ilmeisesti ollut juurikin valkoinen sokeri. En muista, milloin ihoni olisi hehkunut näin terveen näköisenä. Siinä siis mieluinen syy jatkaa samalla linjalla. Ehdottomuus (minkään asian suhteen) ei kuitenkaan sovi minulle, joten herkkuhetki silloin tällöin sallittakoon.
Hyvää Ystävänpäivän jatkoa lukijoilleni, minä lähden jatkamaan makuuhuoneen tapettien irrottamista!